Jonglööritemput ovat akrobatian ja nuorallakävelyn
ohessa vanhimpia sirkuslajeja. Jongleerata voi palloilla, keiloilla, renkailla tai sitten
erikoisimmilla välineillä kuten diabololla ja devil stickillä. Jongleeraus on akrobatian ohella laji, jota kaikkien sirkuslaisten
olisi syytä hieman harjoitella. Se sopii hyvin kaikille, sillä se kehittää loistavasti koordinaatiota ja käden ja silmän yhteistyötä.
Jalkajongleerauksessa jongleeri makaa telineellä jalat kohti kattoa ja heittelee esineita jaloillaan. Siinä voidaan käyttää lähes mitä vain; putkia, laatikoita, palloja ja heitelläänpä eräässä
Circus Helsingin esityksessä suurta leikkiapinaakin!
Ikaros on muuten samaa kuin jalkajongleeraus, mutta heiteltävänä onkin toinen ihminen. Siinä (yleensä) lapset tekevät erilaisia
käännähdyksiä ja voltteja heittelijän jalkojen päällä. Ikaros on melko vaikea ja hienon näköinen laji ja Circus Helsinki onkin tällä
hetkellä ainut sirkus, jossa sitä Suomessa tehdään.
Jongleeraustapoja
1) Heittojongleeraus. Rytmistä heittämistä, missä esiintyjä pitää ilmassa erilaisia
esineitä heittämällä ja kiinniottamalla niitä vuoronperään. Jongleeraamista heittely
on vasta sitten, kun heiteltäviä esineitä on enemmän, kuin vastaanottavia käsiä.
2) Tasapainojongleeraus. Esiintyjä pitää tasapainossa erilaisia esineitä
esimerkiksi otsansa, leukansa, sormiensa tai jalkojensa varassa.
3) Hyrräjongleeraus. Esiintyjä saa rullaamalla, pyörittämällä, keinuttamalla
tai muulla tavoin liikuttamalla kohde-esineen pyörivään liikkeeseen.
Usein pyöritettävät esineet ovat lautasia tai palloja joko sormen taikka
ohuen sauvan varassa. Myös lassonkäsittely ja diabolo voidaan lukea
hyrräjongleeraukseen.
Keilat
Kuvassa oikealla mestarijonglööri jongleeraa keiloilla. Mitä useampi keila,
sitä vaikeampi suoritus. Keiloilla voidaan heittää myös monenlaisia erikoisheittoja,
selän takaa, jalan alta taikka kädet ristissä.
Suorituksen vaikeusastetta nostaa toki se, että jonglööri samaan aikaan
ajelee yksipyöräisellä.
Sirkus Finlandia
Kuva yllä - Sirkus Finlandia - Photo Copyright Kari Nieminen/Sirkus Finlandia.
Silinterihattu sekä knalli ovat myös sirkustaiteilijoiden usein käyttämiä
temppuvälineitä. Niitä voidaan heitellä päähän joko kädestä taikka jalalta,
taikka pitää tasapainossa nenän taikka otsan varassa, ja lennäyttää siitä päähän.
Sikarilaatikot
Sikarilaatikoiksi kutsutut laatikot ovat jonglöörin perinteinen työväline.
Laatikoiden sujuva käsittely antaa yleisölle mielikuvan, että
laatikot olisi jotenkin suorastaan liimattu kiinni toisiinsa - vaikka
kaikki onkin kiinni laatikoiden joustavasta liikuttelusta.
Yksin taikka yhdessä
Jongleerata voi yksin, kaksin taikka ryhmänä.
Circus Helsinki - Yksipyöräilijät EM-avajaisissa.
Yksipyöräinen
Yksipyöräisen historia alkaa polkupyörän keksimisestä.
Skotlantilainen seppä Kirkpatrick Macmillan kiinnitti kammet ja polkimet etupyörään vuonna 1839 ja kutsui sitä
velosipediksi. Ensimmäinen massatuotettu ajoneuvo, Michaux velosipedi suunniteltiin vuonna 1863.
Vuonna 1866 James Stanley keksi polkupyörän nimeltä penny-farthing, jossa oli todella suuri etupyörä ja pieni takapyörä.
Se oli kulkuneuvo, joka toimi inspiraationa yksipyöräiselle.
Vakiintunut teoria yksipyöräisen keksimiselle on se, että 1800-luvun loppupuolella keksittiin ottaa takapyörä penny-farthing
polkupyörästä pois ja kisailla kuka pääsee sillä pisimmälle. Tätä teoriaa tukevat kuvat 1800-luvulla tehdyistä yksipyöräisistä s
uurilla renkailla.
Yksipyöräisellä ajo vaatii suurempia ajotaitoja kuin kaksipyöräisellä ajaminen, joten monesta niillä ajamaan pystyvästä tuli viihdyttäjä.
Vuosien aikana suunniteltiin monenlaisia yksipyöräisiä, kuten istuimettomia (ultimate wheel) ja korkeita (ns. kirahvi) yksipyöräisiä.
Sirkustaiteen lajit
Sirkustaiteen lajeja ovat akrobatia, jongleeraus, hevosnumerot, muut eläinnumerot, klovneria, taikuus
sekä eräät sekalaiset numerot kuten fakiirien, kahlekuninkaiden, vatsastapuhujien jne. numerot.
Sirkusnumeroiden luokittelu
Sirkusnumeroiden luokittelu eri alalajeihin ei ole yksinkertainen tehtävä. Sirkuksen historia on näyttänyt, että melkein
mitä tahansa voidaan esittää maneesilla, jos se vain houkuttelee ja kiinnostaa yleisöä. Sirkuksen perinteeseen kuuluu myöskin
jatkuva uusien variaatioiden etsiminen klassisista numeroista ja siten eri lajien yhdisteleminen samaan numeroon.
Sirkuksen historian tarkastelu ei oikeuta rajaamaan mitään ehdottomasti pois sirkusnäytännöstä; toisaalta se kuitenkin osoittaa,
että jotkin numerot ovat sirkustaiteelle tyypillisiä ja keskeisiä, jotkut ohimeneviä kokeiluja.
Monet estraditaiteen esitystyypit, kuten vaikkapa surmanajo taikka vatsastapuhuminen, eivät ole
helposti liitettävissä sirkusnumeroiden yhteyteen. Surmanajon luontevin esityspaikkakin on tivoli.
Trampoliini on tullut sirkukseen urheilun puolelta ja on siis modernimpaa sirkusta. Sirkuksen historiassa on kuitenkin jo
aikojen alusta hypitty ja pompittu esimerkiksi ihmisten tai jopa norsujen yli. Trampoliini on hyvin haastavaa ja
vaatii tekijältään itseluottamusta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Trampoliini on eräs sirkuksen vaarallisimmista
lajeista ja siinä on paljon riskejä.
Sirkus ei ole urheilua - se on enemmän
"Sirkusnumeroa verrataan usein urheilusuorituksiin. Vertailu on kuitenkin
ontuva. Urheilukilpailussa kamppaillaan toisten kilpailijoiden lisäksi aikaa
tai muuta abstraktia käsitettä vastaan. Usein tämä kamppailu suoritetaan
hampaat irvessä ja itsensä loppuun ajaen. Vaikka urheilu onkin suurta viihdettä,
sitä ei tietoisesti viihteenä markkinoida. Sirkus ei ole urheilua,
se on jotakin enemmän. Se on tehty vain katsojia varten.
Pienimmätkin yksityiskohdat suunnitellaan siten, että katsojat viihtyvät
mahdollisimman hyvin. Esiintyjät suorittavat numeronsa hymyssä suin,
ja vaikeatkin suoritukset saadaan näyttämään helpoilta.
Sirkuskin purkaa katsojien latauksia, mutta verrattuna urheilukisoihin -
se tekee sen positiivisella tavalla. Sirkuksesta lähdettäessä
jokainen voi tuntea olleensa hetken aikaa voittaja". (Markku Aulanko)
Diabolo eli hiidenhyrrä on kehittynyt alun perin kiinalaisesta jojosta.
Diabolo on tiimalasin muotoinen hyrrä, jota pyöritetään kahden kepin välissä olevalla narulla.
Narun avulla hyrrää voidaan myös heitellä näyttävästi sekä tehdä erilaisia solmuja ja muita temppuja.
Diaboloja voi olla yhdellä narulla useampiakin, mutta tämä vaatii harjoitusta.
Sirkuksissa mestarit bolottavat diabololla, antaen huikeita bolotusnäytöksiä.
Diabolon nimenä käytetään myös diapoloa.
Devil stick - Flower stick
Devil stick eli paholaisen sauva on sirkusväline, joka koostuu kolmesta kepistä. Keskimmäinen keppi on 50–70 senttimetriä pitkä ja tiimalasin muotoinen,
eli se on keskeltä ohut ja levenee molempiin päihin. Se on yleensä päällystetty eristysnauhalla jonka värityksen muutokset kertovat
keskikohdan ja kaksi muuta tasapainopistettä. Kaksi lyhyempää keppiä ovat silikonipäällysteisiä, joten niissä on hyvä kitka eristysnauhaa
vasten. Ideana on heitellä keskimmäistä keppiä kahdella lyhyemmällä. Devil stick on vaikea laji aloittaa. Siksi siitä onkin kehitelty
helpompi versio, flower stick.
Flower stick on muuten samanlainen kuin devil stick, mutta siinä on hapsut keskimmäisen kepin päässä, joiden tarkoitus
on hidastaa sen nopeutta, jolloin temppujen tekeminen helpottuu. Painot muistuttavat kukkaa, tästä tulee kukkaan viittaava nimi.
Flowerstickin pinta on kumia joka pysyy hyvin kiinni ohjauskepeissä.