Lumikki ja seitsemän kääpiötä

LUMIKKI - osa yksi - Grimmin veljesten klassikkosatu - käännös Saana Satumetsä.

Lumikin syntymä

Olipa kerran ihanan rauhaisa sydäntalven iltapäivä, ja lunta tuprutti taivaan täydeltä. Linnassa kuningatar istui pönäkkänä sisällä lämpimässä, mustalla eebenpuulla kehystetyn ikkunan ääressä kutomassa. Kuningatar katseli ulos talvipäivän tunnelmasta nauttien liiankin tarkasti, ja pisti kutoessaan itseään vahingossa neulalla sormeen. Sormesta tuli muutama tippa verta, joka näytti lumisateen valkoisuuden edessä hyvin punaiselta. Silloin hymyilevän kuningattaren mieleen juolahti toivomus, että kunpa voisi saada tyttären, jonka iho olisi valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat, kuin eebenpuu.

Eipä aikaakaan, kun kuningatar sai tyttären, jolla oli juuri nuo hänen talvipäivänä toivomansa ominaisuudet. Kuningatar nimitti tämän valkeaihoisen tyttärensä Lumikiksi - ja kuoli kaikkien suureksi suruksi itse pian tämän jälkeen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva ylhäällä Copyright Duncan McNeil
*Kuva oikealla Copyright Jacob Whittaker

Paha äitipuoli

Vanha kuningas malttoi surra hetken kuollutta kuningatarta. Mutta kun vain vuosi oli kulunut, hän löysi jo kauniin naisen ja avioitui tämän kanssa. Uusi kuningatar, Lumikin äitipuoli, oli kovaluontoinen, ylpeä ja paha ihminen, vaikkakin kaunis omalla, kylmällä tavallaan. Hän ei halunnut eikä hyväksynyt sitä, että kukaan olisi häntä kauniimpi.

Taikapeili - Lumikista tulee kaunein

Uudella kuningattarella oli taikapeili, jolta hän säännöllisesti tivasi ja kyseli:

-Kerro, kerro kuvastin,
ken on maassa kaunehin?

Taikapeili vastasi aina:

- Oi jalo kuningatar, mitä muuta kertoisin,
päällä maan olet sinä kaunein ja ihanin!

Kuningatar oli tottunut siihen, että taikapeili vastaa, että sinähän se toki olet. Ja tämä miellytti kuningatarta suuresti ja pönkitti entisestäänkin hänen kopeaa ylpeyttään.

Vuodet vierivät ja Lumikki kasvoi. Seitsemän vuoden ikäisenä hän oli jo kauneimmillaan. Näihin aikoihin kuningatar eräänä päivänä kyseli taas kerran taikapeililtään:

-Kerro, kerro kuvastin,
ken on maassa kaunehin?

Yllättäen Taikapeili vastasikin nyt:

- Oi jalo kuningatar, tähän saakka oletkin,
sinä ollut kaikkein kaunein ja ihanin!
Mutta nyt Lumikille jaan,
kaikkein lumoavimman, kauneimman ja ihanimman neidon arvon päällä maan!

Kuningattarelle tämä oli järkyttävä shokki ja hän meni vapisten vihreäksi ja keltaiseksi kateudesta. Tuosta päivästä lähtien kuningatar vihasi Lumikkia.

Lumikki vaarassa

Kuningattaren kateudesta sikiävä viha Lumikkia kohtaan kohosi päivä päivältä. Lopulta hän käsketti luokseen erään metsästäjän ja sanoi tälle:

- Vie Lumikki metsään, en halua nähdä enää ikinä häntä silmissäni! Tapa Lumikki ja tuo todisteeksi minulle hänen sydämensä.

Lumikki pelastuu

Metsästäjä kuuliaisena totteli ja kuljetti hätääntyneenä ihmettelevän, vastaan rimpuilevan Lumikin syvälle metsään. Siellä hän kaivoi esille veitsensä ja aikoi toteuttaa kuningattaren hänelle määräämän julman tehtävän.

Silloinpas Lumikki parahti anomaan armoa viattomimmalla äänellään:

- Oi rakas metsästäjä, anna armoa ja säästä henkeni! Jos teet niin, pakenen, enkä enää koskaan palaa takaisin!

Metsästäjän sydän heltyi, sillä hän oli häikäistynyt Lumikin kauneudesta, ja siksipä hän päästikin Lumikin pakosalle. Oli, kuin raskas kivi olisi vierähtänyt metsästäjän sydämeltä, niin helpottuneeksi hän tunsi itsensä. Samalla melko pieni, pulleroinen villisika kipitti sattumalta paikalle. Nyt metsästäjä tappoikin tämän sikapolon, ja vei sen sydämen kuningattarelle ikään kuin Lumikin sydämenä, todisteena surmasta. Kuningatar luuli saaneensa haltuunsa Lumikin sydämen, antoi sen kokin käsiteltäväksi ja suolattavaksi - ja söi sen kuin paholainen suihinsa!

Lumikki löytää seitsemän kääpiön mökin

Lumikki pakeni henkensä edestä, hyppien yli mättäiden ja kivien. Pedot juoksivat Lumikin kannoilla, mutta eivät saaneet tyttöä kiinni. Eivät ne oikeastaan tosissaan yrittäneetkään, sillä ne pitivät tuosta mailleen ilmaantuneesta, keijumaisen kauniista tytöstä.

Sitten Lumikki saapui metsän siimeksissä olevalle niitylle - ja siellä piiloili punainen, soma pikkumökki. Kun ketään ei näkynyt missään, hän meni varovasti sisään. Sisällä tuvassa kaikki oli jotenkin silmiinpistävän pientä, mutta hyvin siistiä. Pitkällä pöydällä oli valkoinen pöytäliina ja sille oli katettuna seitsemän pikkuruista lautasta, lusikkaa, haarukkaa, veitseä ja mukia. Seinän vierustalla oli rivissä seitsemän pikkuruista petiä, valkoisine peitteineen.

Lumikki oli niin nälkäinen, että hän naposteli katetusta pöydästä hieman leipää ja vihanneksia suuhunsa - ja joi hieman viiniäkin. Hän otti vähän sieltä ja täältä, niin että yksikään valmiiksi tehty annos ei liiaksi huvennut. Sitten Lumikki, kokeilujen jälkeen, asettui parhaiten itselleen pituuden suhteen sopivaan petiin, ja oli pian jo syvässä unessa.

Kääpiöt palaavat

Ilta hämärtyi ja silloin mökin eteisestä kantautuva iloinen puheensorina ja kenkien kopina kertoi, että asukkaat olivat palaamassa päivän töistään. Vuorilta, kullan ja kuparin etsinnästä. Mökin asukkaat olivat seitsemän kääpiötä, jotka nyt jäivät lyhtyineen hämmästelemään ovensuuhun sitä, että siellä oli ihan ilmeisesti liikkunut heidän poissa ollessaan joku.

- Kuka on istunut tuolillani? kyseli närkästyneenä ensimmäinen kääpiö.

- Kuka on syönyt lautaseltani? kyseli närkästyneenä toinen kääpiö.

- Kuka on napostellut leipääni? kyseli närkästyneenä kolmas kääpiö.

- Kuka on syönyt porkkanoitani? kyseli närkästyneenä neljäs kääpiö.

- Kuka on käyttänyt haarukkaani? kyseli närkästyneenä viides kääpiö.

- Kuka on leikannut veitselläni? kyseli närkästyneenä kuudes kääpiö.

- Kuka röyhkimys on juonut mukistani? kyseli naama punaisena ja ärtyneenä seitsemäs kääpiö.

Kääpiöt huomasivat myös, että joku oli jättänyt jälkiään, kuten istumakuoppia, heidän peteihinsä - ja eräästä, tarkkaan ottaen seitsemännen kääpiön petistä, he löysivät Lumikin nukkumasta. Kaikki kerääntyivät lyhtyineen, hämmästyneinä katselemaan nukkuvaa Lumikkia ja ihastelivat hiljaa tämän kauneutta:

- Oi taivaan tähden ja enkelten kuoro! Miten ihastuttava lapsonen!

Eivätkä kääpiöt raaskineet herättää Lumikkia, vaan nukkuivat niin, että seitsemäs kääpiö nukkui aina yhden tunnin kunkin toisen kanssa samassa petissä. Näin kului koko yö ja saapui aamu.

Jatkuu - siirry osaan kaksi!

Lumikki ja kauris

Lumikki rakasti metsän eläimiä - ja kaikki eläimet rakastivat häntä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright Express Monorail

Lumikki

Lumikkitaidetta - D23 Expo 10.9.2009 - Disneyland, Anaheim, Kalifornia, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright Loren Javie
*Kuva oikealla Copyright armadillo444 / Carlos

Vilkas

Oikealla Vilkas Disneylandin jouluparaatissa 2010.

Snow white princess - Lumikki prinsessa.

All rights reserved
*Kuva - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/DCRmx
- Used with permission.

Jouluparaati

Seitsemän kääpiötä jouluparaatissa - Disneyland 5.12.2010.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright armadillo444 / Carlos

Snow White - Lumikki.

*** www.tunturisusi.com ***